Patok oli huijausta

Albania rupeaa kolmen viikon koluamisen jälkeen olla tuttu, itää lukuun ottamatta. Sarandësta lähtee ainoastaan yksi bussi kohti Korçaa päivässä ja sekin melko epäinhimilliseen aikaan (5:30 aamusta).

Anna oli ennen reissua sattumalta bongannut sympaattisen näköisen kalastajakylän Google Mapsista, joten lähdin ennen itää vielä päiväretkelle Patokiin tutkimaan. Päässäni olleet mielikuvat idyllisestä kalastajakylästä kuitenkin murenivat nopeasti, Patok oli huijausta!

Paikassa ei itsessään ole mitään paikallista tai aitoa, kaikki Patokin yrittäjät ovat jostain syystä päättäneet perustaa aivan samanlaisen hienosto kalaravintolan vanhalta näyttäviin kalamajoihin. Asiakkaina näissä vaikutti olevan hienoilla urheiluautoilla paikalle hurjastelevat turistit? 

Muutaman tunnin paahteisen kiertelyn jälkeen liftasin takaisin moottoritien varteen, josta hyppäsin viimeistä kertaa minibussilla Tiranan kautta kohti Itä-Albaniaa! Viisi tuntia vuoristoisessa maisemassa ja edessäni oli öinen Pogradec. Ensimmäisen iltakävelyn perusteella olen saapunut popkornin luvattuun kaupunkiin, sillä pussillisen voi ostaa 30 lekillä (noin 0,2€)!