Hetken mielijohteessa ostetut lentoliput Marokkoon oli paras tapa katkaista syksyn tiivis työputki. Lomavastaaja päälle ja Afrikkaan nuuhkimaan uusia tuoksuja. 

Ensimmäisistä kapeista kaduista alkaen ihastuimme pohjoisessa Marokossa sijaitsevaaan Chefchaoueniin suuresti. Minulle tämä on yksi maagisimpia kaupunkeja jossa olen ikinä ollut!

Olin heinäkuun alussa Italiassa kuvaamassa Soneralle projektia viikon ajan. Melkein heti Suomeen palattua tällainen tuli postilaatikosta muistuttamaan Pohjois-Italian auringosta ja kaikista niistä hienoista ihmisistä, jotka hankkeessa olivat mukana. 
 

Suuren kuplan sisällä järjestetty kutsuvierastilaisuus toi eilen päätöksen Lexus Young Creatives -kilpailun, jossa nuoria kuvaajia haastettiin uudistamaan autokuvauksen visuaalista maailma suomalaisissa maisemissa. 

Kiipeile aitoja. Ole hölmö ja ihmettele polvessasi olevia naarmuja. 

Meille luvattiin sadetta, mutta emme uskoneet ja pakkasimme teltan autoon. Neljässä päivässä kerkesimme Saarenmaalle maistamaan nokkahaukea ja keittämään pannukahvia trangialla. 

Oli hienoa saada päätöksen ensimmäinen muotisarja täältä Hollannista viikonlopuna aikana. Minulla oli kunnia tehdä tämä todella taitavan porukan kanssa. Kuvauspaikat olin etsinyt jo edellisellä viikolla, jonka ansiosta kuvauspäivä sujui todella mukavasti.

Kaikki kallistuneet ja epätavalliset poseeraukset ovat kiehtoneet minua tämän kevään aikana.

Parasta Japanissa oli hylätyn love hotellin löytäminen, liftauskuskien tarinat ja odottamaton illallinen naganolaisen pariskunnan kotona.

Näyttelyvalmisteluiden lisäksi tähän viikkoon kuului lavasteseinien rakennusta, tapetointia, muotikuvaukset ja huonekalujen metsästystä ympäri Etelä-Suomen.

Ikinä ei voi tietää milloin omasta kasvavasta lokaatioarkistosta löytyy täydellinen paikka tiettyyn projektiin. Useiden paikkojen tietäminen etukäteen myöskin vähentää stressiä, joka syntyy kun paikkaa ruvetaan etsimään vasta asiakkaan esittämien toiveiden jälkeen.

Oli kieltämättä pieni kulttuurishokki lähteä telasta suoraan Stockan hulluille päiville jonottamaan halpoja lentolippuja.

Monet ihmettelivät matkan päällä reppuni pientä kokoa, itse pohdin enemmänkin kuinka todella vähällä pärjäisin ellen valokuvaisi, sillä edelleen ainakin puolet repun painosta on valokuvaustavaraa Mitä minulla sitten oli valokuvaukseen liittyen mukana?

Tähtien alla nukutun yön jälkeen oli minulla enää viimeiset päivät reissua jäljellä. Kavalasta lähdin aamulla aikaisin liftaamaan kohti Komotinia ja ensimmäistä sohvasurffaustani.

Virkistävän uintireissun jälkeen ja päivän kolmannen liftauskyydin siivittämänä saavuin vihdoin Kavalaan, juuri ennen hämärän tuloa. Tämä oli itsessään jo suuri voitto, sillä minulla ei ollut majapaikkaa vielä katsottuna. 

Lähtöpäiväni alkoi kuitenkin todella tuskaisesti, kun jäin kaupunkibussista liian myöhään pois ja päädyin paahtavan kuumana päivänä keskelle moottoritietä, josta oli kymmeniä kilometrejä seuraavaan liittymään.

Makedonian seikkailut alkoivat huikealla sattumalla, sillä samasta hostellista Ohridista löysin neljä aikaisemmin tapaamaani matkustajaa! Tässä huomaa hyvin hostellien vähyyden Balkanilla, kaikki matkustajat kiertävät läpi samat yöpaikat.

Paikassa ei itsessään ole mitään paikallista tai aitoa, kaikki Patokin yrittäjät ovat vain jostain syystä päättäneet perustaa aivan samanlaisen hienosto kalaravintolan vanhalta näyttäviin kalamajoihin. 

Loppuviikosta halusimme oma tavallamme kiittää kaikkia niitä mukavia ihmisiä keitä olimme kuvanneet. Päätimme tulostaa paikallisessa valokuvausliikkeessä läjän printtejä ja laittaa nämä näkyvälle paikalle paikallisten ihmeteltäväksi ja vietäväksi!

Albanian kaupungeissa saa liikenteessä väistellä kaikkea lehmistä lapsiperheisiin, jotka molemmat ylittävät kuoppaisia teitä mielivaltaisesti.